Jokaisella ihmisellä, kukalla, puulla, pensaalla, jäniksellä, kissalla ja hevosella on suojelushenki eli haltia. Siten olemme sidoksissa kaikkeen elävään, tuettuina kaikessa ja riippuvaisia suuresta kokonaisuudesta.
Tulikukka hoitaa sairauksiamme (yskä, haavat, herpes, munuais- ja virtsarakontulehdus), mustikka vatsavaivoja, hasselpähkinä antaa voimaa.
Maan äiti antaa keväällä kukkien kukkia ja syksyllä porkkanoiden valmistua.
Maan väki tulee meille haltioiden kautta – luonto on täynnä väkeä.
Jossakin paikassa tunnemme olomme erityisen miellyttäväksi, toisessa paikassa taas emme. Jokaisessa paikassa on omat haltiansa ja haltioiden väki. Paikkoja, joissa on erityisen hyvä väkikenttä, käytettiin riittipaikkoina. Muhussa on 65 luonnollista pyhää paikkaa, joihin ihminen voi tulla huolineen, mutta myös löytämään tukea onnensa jatkumiseen ikuisesti.
Haltiat ovat aina kotona, aina valmiina tukemaan meitä, mutta paras tapaamisaika on keskipäivä tai keskiyö. Riittipaikkaa ei saa koskaan ohittaa uhrilahjaa antamatta, silloinkaan, kun emme suorita riittiä. Tärkeä ei ole, mitä annetaan – se voi olla pienen pieni leivänpuru, viljanjyvä, suolarae tai muu – tärkeää on, että sidomme ajatuksemme väen tähän paikkaan. Meidän kaikkien henkisestä tuntemuksestamme tämän paikan haltiaväki kasvaa, sillä olemme myös itse väen välittäjiä. Näin tuemme haltioita ja kaikkia niitä, jotka tulevat tänne tukea etsimään.
Jos haluamme tukea oman onnemme ikuiseen jatkumiseen, teemme riitissä ihmisen merkin myötäpäivään, jos haluamme lopettaa sairauden, yhteiskunnallisen tai sielullisen ristiriidan, teemme ihmisen merkin vastapäivään.
Jossakin paikassa on hyvä kasvattaa viljaa ja toisessa paikassa virkistää henkisyyttään – maan äitin väki on kaikenkäsittävä.